Yleinen

Syyllisyys ja anteeksianto

Arvostelessamme muita koemme vain tekevämme velvollisuutemme, mutta joutuessamme itse negatiivisen arvostelun kohteeksi tunnemme usein, että palautteen antaja on väärässä.

Meillä oli miehen kanssa riita edellisiltana. Hän yritti puhua suoraan siitä, mikä hänestä tuntuu pahalta. En tosiaankaan olisi halunnut kuunnella, kyllähän minä tiedän mitä teen väärin, mutten ole osannut korjata asiaa.

Kohtelen muita samalla tavoin kuin kohtelen itseäni

Sinä iltana ymmärsimme molemmat, minä ja mieheni, että kohtelen häntä samalla tavalla kuin kohtelen itseäni. Mikäli mieheni tekee jonkun virheen, muistelen sitä, kyselen miten hän olisi voinut toimia toisin, miksi hän teki juuri niin (eri tavalla kuin itse olisin tehnyt) syyllistän ja muistutan. Mieheni on kuitenkin erilainen ihminen kuin minä, onneksi.

Kun itse mokaan niin toimin samoin.  Muistelen sitä, tunnen häpeää ja syyllisyyttä siitä mitä olen tehnyt tai sanonut,mollaan itseäni. Sanomani on voinut olla  jopa jotain hyvin pientä ja hölmöä. Ymmärrän vasta jälkikäteen, että sen on voinut ymmärtää toisellakin tavalla (juuri päinvastoin esimerkiksi). Välillä tilanne palautuu mieleeni ja toistan samaa uudestaan.

Itse kamppailen näiden asioiden kanssa ilmeisesti vieläkin. Tiedän, että on hyvin tärkeää antaa anteeksi KAIKILLE jotka ovat minua jollain tavoin joskus loukanneet. Itselle täytyy myös antaa anteeksi. Luulin tehneeni tämän.

Anteeksianto on vahvuuden merkki

Niin kauan kun otan puheeksi vanhat jutut, joilla vanhempani, ystäväni, sisareni, koulu- tai työkaverini ovat minua loukanneet. En ole antanut anteeksi. Kun lopetan näiden asioiden, ajattelemisen, muistelemisen ja arvostelemisen mielessäni tai ääneen. Silloin olen antanut anteeksi heille.

Itsensä arvosteleminen

Itsensä arvosteleminen on todella vaikea lopettaa. Mielestäni olen siinä kuitenkin pärjännyt suhteellisen hyvin. Tämä taas onnistuu sillä kun en käy shoppailemassa, en lue mainoksia, uutisia tai naistenlehtiä. Nämä edellä mainitut itsessään herättävät huonommuuden tunteita, ettei ihminen riitä tällaisena, tarvitaan kalliita ja kauniita, ylimääräisiä asioita. Oikeasti nämä asiat ovat enemmän haluamisesta kiinni kuin tarvitsevuudesta.

Bräggäystä kumppanistani

Olen saanut hyvän miehen, joka ihan ”sekoaa” minusta, oikeasti. Eilenkin mulla oli suihkumyssy ja savinaamio, eikä ollut moksiskaan :-) Muistaa aina kehua muotoja, sanoa kauniiksi, kiittää ja auttaa todella paljon arkisissa asioissa. Tämä ihana mies korjaa silloin kun sanon negatiivisesti itsestäni, sillä olen kertonut hänelle miten pitää toimia. Joskus tuntuu, että meistä kahdesta hän on positiivisen elämän opit sisäistänyt paremmin.

Tähän lopuksi kiitos, niille jotka ovat löytäneet tähän blogiin ja jaksoivat lukea loppuun asti.

Ratkaisu

Tuli yksi sanontaa mieleen :-)

 

Kohtele muita niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan.

Mutta oikeasti on ensin annettava itselle, voidakseen antaa muille. Joten opi rakastamaan ensin itseäsi, kohtele itseäsi paremmin.

 

Kirjasuosituksia

Ben Malinen – Häpeän monet kasvot

Louise L. Hay – Elämä! Mietteitä matkallesi

 

Otan mielelläni vinkkejä vastaan muista aiheeseen liittyvistä hyvistä kirjoista

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s