Itsensä tunteminen & ymmärtäminen & hyväksyminen, Yleinen

Sitkeydestä opittua

Kun jokin kokeilemasi asia ei toimi, älä lannistu vaan yritä uudestaan.

”Älä luovuta koita uudestaan! Anna mennä, mennä vaan”

Näin lauletaan lastenohjelmassa, pikku kakkosessa. Kunpa aikuisetkin vain kuuntelisivat ja ymmärtäisivät sanoja paremmin.

Kukaan ei ole niin suuri ”epäonnistuja”…tiedän sen omasta henkilökohtaisesta kokemuksestani. Olen tiettyyn ikään asti ollut kömpelö, eikä minulta ole mikään sujunut, itkin jo ala-asteella kun en osannut tehdä kovasta yrittämisestä huolimatta matematiikan tehtäviä. Sanoin jo..tarkoitan vaan sitä etten ole tähänkään päivään asti oppinut matematiikkaa.

Kävin lukiossa lyhyttä matematiikkaa niin, että kolmea kurssia suoritin kolme kertaa ennen kuin pääsin viitosella läpi. Toiset kolme kurssia ovat ainoita suorittamatta jäänneitä. Koin häpeää, sillä en ollut saanut lukiota loppuun vaikka kävin sitä vuosikausia ja vaihdoin kahdeksan kertaa, minulta puuttui pitkään tutkinto.

En kestänyt kiusaamista sillä minua on kiusattu aina. Vielä parikymppisenäkin sain sietää kiusaamista ammattikoulussa kun kuusitoista vuotiaat kakarat haukkuivat minua transvestiitiksi.

En kestänyt enää, masennuin uudelleen. Koulun keskeyttäminen taas kerran tuntui epäonnistumiselta, luovuttamiselta.

Kritiikin sietäminen

Aikuisena menetin itsehillintäni täysin kuin asiakas puhui rasistisesti ja alentavasti vaikka sitä ennen tein töitä sellaisen ihmisen kanssa, jonka mieliala vaihtui päivittäin hyvästä huonoon ja kaikki työntekijät olivat koko ajan varpaillaan. Luulin, että olin päässyt läpi elämän testin, mutta nähtävästi en vieläkään.

Pääsin hyvään kouluun ”jatkamaan” opintojani. Minulle opetettiin kaikki alusta, mahdollisimman hyvin..vaikka minua olikin vaikea opettaa sillä en uskonut itseeni ja tulin aina myöhässä (se oli turvallista).

Raskausaika

Sitten tulinkin raskaaksi ja voin pahoin jouduin jättämään koulun kesken. Kärsin pahoinvoinnista yhteensä seitsemän kuukautta ja painoa kertyi 30kg. Siitä huolimatta etten saanut mitään tukia melkein koko raskauden ajalta pysyin tämän hyvän koulun kirjoilla. Minulla oli todella hyvä opettaja, vaikka luulenkin ettei hän uskonut minun tulevan takaisin.

I am back!

Minäpä tulin sitten puolentoista vuoden päästä ja tämä oli heille aikamoinen shokki. Sen lisäksi olin kuin muuttunut ihminen, tulin ajoissa ja olin ahkera. Yritin ja yritin..ja minun ansiostani ”epäonnistuneita” metallikappaleita kutsutaan nykyisin prototyypeiksi eikä susiksi.

Prototyyppi on mielestäni positiivinen sana ja tarkoittaa sitä, että kappaletta voi kehittää lisää..ja lisää sitä voi kehittää usein useamman kerran varsinkin jos opiskelija on tekemässä sitä. Opiskelin metallialaa ja siellä tehtiin millimetrin sadasosan tarkkuudella kappaleita.

Metalli

Itse koe, että kasvoin koulussa ollessa, mutta myös äitinä oleminen kasvatti minua ihmisenä. Osaan kuvitella miten pahalta opettajasta tuntuu kun opettaa ja opettaa..ja toinen ei vaan onnistu, mutta yritin, enkä luovuttanut.

Koen, että ehkä kyseinen miehinen ala ei välttämättä ole minua varten, mutta opin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.

Enkä ole hullumpi, olen sitkein ja yritteliäin ihminen, jonka tiedän. Mittaan tämän täysin ”epäonnistumisten” määrällä ja näiden kääntämisenä voitoksi.

Lisäys: 3.1.2016 Todellakin olin läsnä ja nautin koulusta ja ihmisistä 200%

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.