Itsensä tunteminen & ymmärtäminen & hyväksyminen

Kun puristaa niin, mitä tulee ulos, paskanpurku

Mulla on tapana aina kertoa lähteet tai viitata keneltä jonkun ajatuksen tai idea sain. Jotkut ajatukset taas vaan leijailee ja ryntäilee, yritän saada niitä kiinni ja kirjoittaa ylös kontrolloidakseni ja suunnitellakseni asioita, vaikka hei, elämä ei toimi niin.

Uskon vahvasti siihen, että saa ja pitää olla oma itsensä ja tällä tarkoitan sitä, että näytän avoimesti (tarkoituksella) ikävätkin puoleni ja siten oikeastaan näen sen millainen toinen on. Lisäksi tietenkin molemmat ollaan vain siinä hetkessä jonkinlaisia ja sen hetken jälkeen jonkinlaisia, eli ei samanlaisia kuin ennen sitä hetkeä, eikä koskaan sen jälkeen.

Ollaan vain siinä hetkessä jonkinlaisia ja sen hetken jälkeen jonkinlaisia, eli ei samanlaisia kuin ennen sitä hetkeä, eikä koskaan sen jälkeen.

Mainitsin tuossa alussa, että viittaan johonkin ja niin teen. Lueskelin noi ei siis ihan vakavasti ottaen luin Mikko Sjögrenin blogia. Vaikka ei tarvitse selitellä niin tämä on mun blogi ja mä voin tehdä, mitä haluan joten kerron nyt sitten, raha on kiinnostanut minua kauan ja syynä on varmaankin sen puute.

Olen siis käyttänyt vuosia itseni tuntemiseen ja kehittämiseen, mutta myös etsinyt keinoja ja tapoja saada sitä rahaa lisää. Olosuhteet ovat olleet, mitä ovat olleet, tästä kirjoitan erillisen postauksen se ei liity tähän nyt. 

Mitä sinusta tulee ulos

Tässä postauksessa haluan vain kertoa oivalluksen, joka ei ole kummoinen, mutta silti arvokas ja toimiva. Oivallustani saa käyttää työkaluna, jos se sinulle sopii, mutta ei ole mikään pakko. Jokainen saa ja voi tehdä ja päättää itse omista asioistaan, kokemuksensa pohjalta.

Pointtini on ja suo nyt anteeksi tälläinen viivyttely, kirjoitan kun jotain tulee ulos ja nyt tulee tätä :-)

Tämä varallisuusvalmentaja, Mikko puhui blogissaan sitä, että kun appelsiinia puristaa niin siitä tulee appelsiinimehua, kun tomaattia puristaa siitä tulee tomaattimehua ja näin tapahtuu, koska se on jo siinä, eikö niin…ja sitten siinä yhteydessä jotenkin ohjailtiin, että kun sinua puristaa eli esim. joku ärsyttää tai hellii tms niin, mitä sinusta tulee ulos.

Mitä sinusta tulee ulos, kun sinua puristaa

Ei hän sitä ihan noin sanonut, mutta olen ajatellut asiaa aikaisemminkin ja minulla kuten meillä kaikilla on uskomusta, uskomuksen, uskomuksen perään, no olin kuitenkin siinä vaiheessa, että kaikki on ihan paskaa enkä tiedä miksi (siis asenne vaan ei niin, että joku ulkopuolinen olisi sitä) anyways kaikki liittyy kaikkeen olet ehkä joskus kuullut, right?

Kaikki liittyy kaikkeen

Tällä tarkoitan vaan, että oli sellainen vaihe/hetki “paskaa”, välillä ollut vaikka vihaa tai jotain muuta, mutta toi paskaa on niin hyvä esimerkki tähän.

Mietiskelin asiaa aikani, koska ajattelin, jos minua puristaisi minusta tulisi ulos paskaa (ajatusleikki). Mulla vaihtelee tunteet ja kokemukset, en ole sillei kiinteä, siksi metsästelen niitä ajatuksia paperille, että voin vähän seurata ajatuksen juoksua ehkä vähän överitapa.

Toisinaan sitten vaikka kommentoin somessa johonkin (ota huomioon, että olen ihan yksinäinen mökkihöperö), kommentoin päähänpistoja. Tiedät, mitä tarkoitan. Toisinaan mietin miten asian laittaisin etten loukkaisi ketään ja usein saatan kirjoittaa jotain ja sitten vaan kopioin sen itselleni muistioon, tekeeköhän kukaan muu noin?

Se mitä haluan tänään kertoa on..ollut vähän nostalginen olo ja mietiskelin, internetin suurena käyttäjänä, että netti on kuin ripulimeri, jokainen huolimatta hetkestä ja kehitysasteestaan voi ja saa laittaa sinne, mitä haluaa sillä hetkellä. Eli, jos on täynnä paskaa niin purkaa ulos paskaa, ai kun kiva.

Netti on kuin suuri ripulimeri, jokainen huolimatta hetkestä ja kehitysasteestaan voi ja saa laittaa sinne, mitä haluaa sillä hetkellä. Eli, jos on täynnä paskaa niin purkaa ulos paskaa, ai kun kiva.

Oi nostalgia

Muistatko, mitä tehtiin ennen nettiä?? Sinä, joka elit 90-luvulla? Kerronpa tehtiin tavallisia asioita ilman nettiä. Muistatko, mitä tehtiin kun oli ajatuksia? Ne joko kirjoitettiin ylös vaikkapa päiväkirjaan tai vastaavaan, kerrottiin kaverille, joka aika äkkiä peilas ne takaspäin tai piirrettiin puhelinvihkoon kuvioita, tai, jos ajatukset olivat sekopäisiä tai noloja niin ne pidettiin omana tietona. Jep päässä, omassa päässä! Voitko kuvitella!? Mä en, koska pidän tilan avoimena.

Siihen perustan väitteeni, että kirjoittaminen itselle siis itselle ei muille, ei someen, ei blogiin(näkyvästi) vaan itselleen ja mieluiten kynää ja paperia käyttäen, mutta kukin tavallaan.

Väitän, että tämä on keino ja työkalu jolla saat paskan pois itsestäsi ja kun se on poissa ajatukset ovat selkeämpiä niin ihmisten läsnäollessa kuin somessa. Lisäksi mun mielestä on vastuullista ettei sitä paskaa ja kaikkia ajatuksiaan kerro, koska se toinen ihminen voi olla yhtä sekaisin ja yhtä täynnä paskaa, hänellä on oma paskakurma, eikä hän välttämättä tiedä sitä tai osaa purkaa sitä vielä.

Paska on purettava, sitä ei pidetä omassa päässä, nyt tietotulva on niin helvetin iso ettei se ole mahdollista. Esimerkkinä uutiskirjeet ja kaikenmaailman podcastit voi juman* sellaista paskaa suolletaan massoille ettei mitään rajaa ja koska henkilöllä on mainetta, häntä kuunnellaan vaikka puhuu siansaksaa maanittelevalla kielellä. Älä ole tämä henkilö ja pliis palauta mutkin maanpinnalle, jos rupean sekoilee.

Paskalla ja ilman

Perustelenpa, miten tämä näyttäytyy omassa elämässä. Silloin kun olen vaikka opiskellut jotakin aihetta tai auta armias lukenut jonkun provosoivan otsikon niin pienikin asia lähtee helposti lapasesta ja silloin olen täynnä sitä asiaa ja en näe toista ihmistä ja ehkä tulkitsen toista ihmistä jotenkin eli kuvittelen vaikka millainen hän on tai, mitä mieltä hän on tms. Nämä tälläiset ovat ennakkoluuloja, uskomuksia, mitä lie eli kuppi on jo täynnä, jos pitäisi kohdata.

Silloin taas kun olen ajatukseni purkanut ylös(useita kertoja) kenties oivaltannutkin jotain..niin silloinkaan en näe toista ihmistä, en vaan oikeasti näe ihmisen sisälle, enkä näe hänen ajatuksiaan, joillain ei ole ajatuksia ja jotkut vaan toistaa samaa “juttua” ns. ohjelmaa. Tästä huolimatta voin keskustella siitä, mistä nyt ihminen haluaa puhua, harmi etteivät kaikki ole avoimia, rehellisiä, suorapuheisia ja kenties vähän ärsyttäviä.

Kun menen paskan purkaneena tilanteeseen niin silloin tuntuu kun se ihminen olisi tyhjä, oikeasti minä olen se tyhjä ja voin oikeasti kuulla, mitä toinen sanoo ja yrittää ymmärtää, mitä toinen sanoo ja oppia tuntemaan hänet paremmin (olen hidas..joten ymmärrys saapuu myöhemmin ja tunteminen no, jokakerta on uusi kerta).

Mä olen ärsyttävä, voiko olla etten arvosta ihmistä ellei se ole vähän ärsyttävä. Eikös vähän ärsyttävä ole kiva inhimillinen piirre? :-)

Tälläisillä ajatuksilla tällä kertaa ja ei en ole tullut tyhmemmäksi, vaikka sitäkin joskus epäilen.

Työkalu

Työkaluna voit siis käyttää kirjoittamista, tämä teksti oli tälläinen eli kirjoitin vaan sen ulos kuten näkyy ja aion julkaista sen tälläisenä. Joillakin teistä saattaa toimia huutaminen, laulaminen, tanssiminen, suihkussakäynti, hyppiminen trampoliinilla, avantouinti tai jokin muu tapa.

Luulen, että tämä paskanpurku pitää tehdä yksin, jotta voi olla toisten kanssa. 

Jos joku viisaampi siellä lueskelee ja näille asioille on jokin nimi, kerro ihmeessä mä haluan tietää millä se määritellään.

 

Muutama sananen tähän loppuun…mielessäni ei olisi koskaan käynyt, että puristaessa tulisi ulos vaikka vaahtokarkkia tai jäätelöä, mä en vaan ole sellainen. Paskaa, vihaa, chilikastiketta…viiniä?

Itsensä tunteminen & ymmärtäminen & hyväksyminen, Yleinen

Intuition kuuntelusta opittua

Minun ei tarvitse kuin hetken olla ihmisen seurassa niin tiedän heti onko hän rehellinen vai epärehellinen. Nämä ovat mielestäni tärkeimmät piirteet kenessä tahansa. Toisinaan me jotenkin jätämme kuuntelematta sitä, mitä sisäinen äänemme meille kuiskii, koska haluamme luottaa ja toimia oman pään mukaan…toivomme, että asia olisi kerrankin toisin. Jos aistit ettei toinen ole luotettava hän ei ole (ihan sama kuinka ”suosittu” tai läheinen hän on). Se sisäinen ääni ei puhu sanoilla, mutta tiedät ja tukahdutat sen silti. Tämän tiedät aina erityisesti, jos toimit arvojesi (ohjelmointisi) vastaisesti.

Esimerkkinä: Uusi parisuhde ja tunne on koko ajan jotenkin outo, kaikki ei ole kohdalla, mutta haluaisit, että olisi siksi et kuuntele tätä outoa varoittavaa ääntä. Käytät vuosia elämästäsi henkilön kanssa, jonka kanssa eläminen on vaikeaa molemmille. Ainoa, mitä tästä saat on kokemus, jonka voit valita toistavasi uudelleen. Voit myös valita toisin ja kuunnella sisäistä ääntäsi ja vaikka kipeää tekisi tiedät välttyväsi vuosien vaikeuksilta, kun kuuntelet etkä lähde niin sanottu kulkemaan väärille poluille.

Joku on joskus sanonut, että sydän on meidän kompassi. Silloin kun tuntuu pahalta, olemme *väärässä paikassa.

Et viihdy työpaikallasi? Voit joko kärvistellä tai lähteä. Ymmärrän itse hyvin, miksi joku kärvistelee työssään, tein sitä itse. Sydän, vaisto, intuitio tai sisäinen ääni…voit kutsua sitä miksi haluat..tosiasia kuitenkin on se, että se ei milloinkaan petä sua.

Lopuksi vielä sananen rehellisyydestä, rehellinen kritiikin antaja on parempi kuin mielistelevä ystävä. Mielistely ei vie ketään eteenpäin kun taas asiallinen kauniisti ilmaistu kritiikki vie.

*Pakko sanoa etten usko oikeaan tai väärään yleisellä tasolla. Meidän ihmisten kieli on rajoitettu ja tykkäämme määritellä asioita…siksi tämmöinen ilmaisu. Haluan olla mahdollisimman tarkka sanoissani ja mahdollisimman rehellinen.

Itsensä tunteminen & ymmärtäminen & hyväksyminen, Yleinen

Muuttumisen ilosta opittua

Milloin on aika muuttua?

Jos ihminen käy negatiivista sisäistäpuhelua, valittaa, selittelee ja syyttää muita niistä asioista joihin on tyytymätön niin ratkaisuksi tarjoan uskomusten muuttamista, itse sanon tätä positiiviseksi ajatteluksi, mutta siitä puhutaan myös positiivisena psykologiana, uskomus järjestelmien muuttamiseksi ja aivojen uudelleen ohjelmointina(NLP).

Menestyvä elämä ei aina näy päälle päin, sillä se on sisäistä. Hyvinvoiva ihminen saattaa elää ihan rauhassa elämäänsä keskuudessamme sen koommin huomiota itseensä vetämättä. Negatiivisesti ajattelevilla ihmisillä on joka tapauksessa tapana huomata ympärillään ikäviä asioita ja näin kokea myös niitä.

Lisäys: Yksi tavoiteltava asia elämässä mielestäni on itsensä tunteminen ja hyväksyminen.

Miksi muuttua?

Yllätyin kun ystäväni sanoi, että osa aikuisista ihmisistä ei ymmärrä tai voi käsittää, että he itse voisivat muuttua! Tälläiset ihmiset syyttävät kaikesta ulkopuolisia tekijöitä(olin ennen yksi heistä).

Syy miksi kannattaa muuttaa ajatteluaan on; elämä helpottuu paljon kun muuttuu vähän. Voin vain puhua omasta puolestani, mutta sisäinen motivaatio ohjaa toimintaa (eikä ulkoinen) ja näin ollen haluaa itse kehittyä ja oppia sen sijaan, että menisi vaikka kouluun, tekisi vähimmäismäärän tehtäviä ja valittais, että aihe ei kiinnosta. Aina voi ottaa itse selvää niistä asioista joista on kiinnostunut, turha valittaa muuten.

Uskon siihen, että kuin itse muuttuu kaikki muu näyttää erilaiselta. Ei siis tarvitse välttämättä vaihtaa maisemia. Tavallaan tekee parhaansa siellä missä on, koska sitten se on vain kahta vaikeampaa muualla. Aika usein ongelmat seuraavat mukana..kenties juuri siksi, että sinä olet samanlainen.

Miten muutos etenee?

Kun on hyväksynyt sen, että pystyy muuttumaan siihen suuntaan kuin haluaa. Ymmärtää sen, että voi vaikuttaa omiin valintoihin ja pistää selkeät rajat toisille, ei ole mikään ”uhri” vaan on itse myös aktiivisessa vuorovaikutuksessa kaiken tämän elämän kanssa, mitä ympärillä tapahtuu. Kaikki menee omalla painollaan kun uusia taitoja harjoittelee. Jähmettymisen sijaan on uskallettava yrittää..mennä uusiin paikkoihin, kokeilla uusia juttuja ja kohdata uusia ihmisiä.

Kirjoitan paljon itsensä kehittämisestä ja alkuun se onnistuu hyvin vaikka kotisohvalta käsin lukiessa kirjoja tai katsoessa videoita, mutta tulee hetki kun ei voi saada enää mitään uutta ammennettua itsestään ja toisten matskusta. On siis mentävä ihmisten ilmoille. Lähiympäristössä (perhe, ystävät) voi harjoitella  kehittää omia taitoja ihmisenä koko ajan [peilaaminen].

Ekstraa mistä ammentaa ovat erilaiset koulutukset, vertaisryhmät sekä ehdottomasti luennot, joissa kohtaa samanhenkisiä inspiroivia ihmisiä [me-henki]. Se on käsittämätöntä kuinka paljon jo nyt Suomessa on ihmisiä jotka työkseen auttavat muita elämänlaadun parantamisessa.

Pysähtymisen tärkeys

Oppiminen, kehittyminen ja jatkuva täydellisyyden tavoittelu suorituksineen johtaa ennen pitkään loppuun palamiseen jos unohtaa levätä, alkaa suorittamaan ja vertaa itseään ja omia saavutuksia toisten ihmisten saavutuksiin.

Aika ajoin on tehtävä inventaario (välillä ei jaksa ja sitten se unohtuu).

Pysähdy. Kysy itseltäsi.

  • Mitä olen saanut aikaseksi?
  • Olenko edennyt niitä tavoitteita kohti jotka ovat olleet itselleni merkityksellisiä, vai niistä pois päin?
  • Olenko siinä pisteessä nyt, että voisin olla itsestäni ylpeä tai tyytyväinen itseeni?

Muista nämä: Pysähdy, älä vertaa itseäsi muihin, kulje omaa polkua.

Älä rehki niin paljon. Tässä on kaksi sanontaa, jotka ovat heikkoina hetkinä auttaneet minua.

Pysähdy, olet jo perillä.-Tommy Hellsten

Done is better than perfect.

 

 

Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet!
Itsensä tunteminen & ymmärtäminen & hyväksyminen, Yleinen

Oman arvon tuntemisesta opittua

Olen huomannut, että on helpompi sanoa asioita kun tuntee oman arvonsa. Vaikka sanon jotain mistä toinen ei ole samaa mieltä niin käsitän ettei hänen tarvitse olla.

Minun ei tarvitse pyytää lupaa sanomaani tai pyydellä anteeksi sanomaani. Voin koittaa selittää asian paremmin, mutta jos toinen haluaa käsittää sen omista lähtökohdistaan käsin ja tulkita omalla tavallaan..siitä vaan.-

Ennen hakemalla hain omaa juttua ja yritin löytää sopivan hintaisia koulutuksia (ja töitä) niin olen luopunut siitä ajatuksesta, että minun pitäisi puuttua asioihin ja edistää niitä eteenpäin..eihän se ole tähänkään päivään asti toiminut. Joten annan kaiken tapahtua omalla painollaan.

Aikaisemmin olisin mennyt vapaaehtoiseksi vaikka minne ja auttanut muita, mutta nyt ajattelen ensisijaisesti perhettäni. Esimerkiksi ilmoittauduin seurakunnan perheleirille ja eräs ihminen kysyi menenkö sinne vapaaehtoiseksi. Vastasin;”En voi jättää omia pieniä lapsia kotiin ja mennä auttamaan muita perheitä”. Joskus parhaiten auttaa kun auttaa itseään.

Tässä tapauksessa autan enemmän olemalla mukana omana itsenäni perheineni. Sama koskee esim. vaikka haluaisin tarjoutua lastenhoitajaksi siksi aikaa kun on yksinhuoltajien tapaaminen niin en voi tehdä sitä oman perheeni kustannuksella.

Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet!
Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet!

Toinen tilanne oli vähän hömppä. Olin kommentoinut johonkin juttuun parilla valitulla sanalla, joista eräs henkilö otti nokkiinsa. Kerroin hänelle sitten,se miten hän suhtautuu asiaan tai minuun on hänen oma asiansa ja sillä ei ole minuun mitään vaikutusta ja etten tarvitse hänen lupaa omille sanomisille ja, että kenenkään ei tarvitse olla samaa mieltä kenenkään muun kanssa.

Itsensä tunteminen & ymmärtäminen & hyväksyminen, Yleinen

Itsensä kehittämisestä opittua

Olen huomannut elämäni aikana kausia jolloin toisiin asioihin panostan enemmän kuin toisiin. Usein huomaan itse jos jokin alue on jäänyt vähemmälle huomiolle jolloin pyrin korjaamaan asian.

Tasapaino löytyy usein kahden asian välimaastosta eli harmaalta alueelta. Itse kehitän usein yhtä asiaa kerrallaan, jos koen olevani huono jossain. Toki yhteen asiaan voi sisältyä useampi pienempi juttu.

Esimerkiksi antaessa suurimman huomion opinnoille ja koulussa tapahtuvalle sosiaaliselle elämälle, perheelle tai muulle ei riitä aina jaksamista.

Antaessa aikaa vapaaehtoistyölle, yöviikonlopputyölle ja kuntosalille opintojen ohessa perheelle ei myöskään silloin jää paljon aikaa.

Kotiäityily yhden lapsen kanssa ei kehitä taas sosiaalista osaamistani tai luovuuttani.

Tietokoneella istuminen tietoa hakien ja kirjoittaen sekään ei palvele ihmisen luontaista liikkumisen, ulkoilun tai sosiaalisen elämän tarvetta.

”Monessa asiassa olen edistynyt

Monessa taantunut

Paljon on vielä tehtävää”

 

Kehittääkö jokin taito ihmissuhteitani, suhtautumista muihin, ymmärrystä, kuntoani, henkistä polkuani, elämäni tarkoitusta, kotiani ja niin edelleen.

Vastaavasti elämäntapa valmentajat saattavat käyttää apunaan työkalua nimeltään ”circle of life”.

Circle of life
Klikkaa kuvaa ja tulosta

Elämänpyörä on ympyrä joka jaetaan niin moneen osaan kuin tarvitsee. Näitä osa alueita voivat olla mm. terveys, fyysinen aktiivisuus, koti & ruoanlaitto, koti & ympäristö, ihmissuhteet, sosiaalinen elämä, leikki & ilo, henkisyys, luovuus, taloudenhoito, työ/ura, koulutus/oppiminen.

Pienellä merkillä voi merkata sen, missä kokee olevansa tässä elämäntilanteessa. Mitä lähempänä ulkoreunaa ympyrä on sitä tyytyväisempää olotilaa se ilmaisee. Lopuksi voit yhdistää pisteet.

Sitä mukaan kun kehität näitä alueita ympyräsi muoto muuttuu. Alla esimerkki, kuva netistä https://shiangyingdotcom.files.wordpress.com/2013/06/circle-of-life.png

 

Kaizen on japania ja tarkoittaa ”hyvää muutosta”. Kaizen on tapa ajatella ja kehittää itseään pieni muutos kerrallaan niissä asioissa joissa muutosta tarvitaan.

Kaizen on hyvä silloin kun se toimii, useimmat ihmiset tarvitsevat kehittyäkseen tai muuttakseen tapansa erilaisen lähestymistavan.

 

Yksi asia kerrallaan..vain sinä voit tehdä muutoksia elämässäsi, ei kukaan muu.

Vain sinä voit tehdä pieniä päätöksiä ja valintoja.

Vain sinulla on avaimet muutokseen sillä, sinä päätät, mikä on sinulle tärkeintä ja olellisinta.

Everything you do is based on the choices you make. It's not your parents, your past relationships, your job, the economy, the weather, an argument or your age that is to blame. You and only you are responsible for every decision and choice you make. Period. - Wayne Dyer